Metalli 122

Metalli 122 Ammattiosaston esittely

Porin metallitehtaan työväen ammattiosasto nro. 122 ry. on alunperin Outokummun Porin kuparitehtaan työpaikkaosasto. Alunperin yhden työpaikan osasto on muuttunut useiden pienempien työpaikkojen osastoksi. Silti suurin osa ammattiosaton jäsenistä työskentelee kuparitehtaan porttien sisäpuolella, alueella vain on tänä päivänä useita eri työnantajia.

Porin Metallitehtaan Työväen Ammattiosasto 122 Ry historia

Täältä löydät ammattiosaston historiikin lyhennettynä. Lähteenä nettiversiossa on käytetty ammattiosaston 50-vuotisjuhlavuonna 1994 painettua ammattiosaston historiikkia, jonka kirjoitti Raimo Välimäki. 90- ja 2000-luvun tapahtumat on kirjattu siten kuin toiminnassa mukana olleet aktiivit sen muistavat.

40-luku, ammattiosaston syntyhetket

Outokumpu Oy:n Porin metallitehdas on oikeastaan sodan tuota. Jo ennen talvisodan alkua oli yhtiön johdossa pohdittu erillisten tuotantolaitosten perustamista kuparin puhdistamiseksi ja edelleen jalostamiseksi. Haluttiin turvat kotimaisen kuparin jalostaminen myös yhteyksien mahdollisesti katketessa Länsi-Euroopan kuparikeskuksiin. Tehtaalle oli löydettävä mahdollisimman turvallinen sijoituspaikka, kaukaa ”itärajan vaaranalaisilta alueilta”. Kesäkuun 23. päivänä 1938 Outokumpu Oy:n yhtiökokous teki päätöksen tehtaan rakentamiseksi Poriin, Koiviston kartanon alueelle Kokemäenjoen rannalle. Syksyllä 1940 tehdas saatiin osittain käyntiin. Metallitehtaasta tuli jo alkuaan varsin huomattava laitos sekä tuotannoltaan että työntekijämäärältään. Vuonna 1940 oli tehtaalla työntekijöitä 335 ja vuotta myöhemmin 686. Tehtaan perustamisen yhteydessä sen työntekijät suunnittelivat oman ammattiosaston perustamista. Helmikuun 20. päivänä 1944, tarkan ja pitkällisen harkinnan jälkeen, metallitehtaan rautakourat pitivät kokouksen, jossa synnytettiin uusi osasto Suomen Metallityöväen Liittoon – Porin metallitehtaan työväen ammattiosasto numero 122.

50-luku, vakauttamisesta ay-liikkeen hajaannukseen

Vuoden 1950 kuusi viikkoa kestäneen lakon ja päättymiseen johtanut sopimus herätti vastustusta metallitehtaalla. 50-luvun alkuvuosina osaston ja liiton ja toisaalta osaston ja SAK:n suhteet olivat ilmeisen kylmät. Järjestöjen noudattama palkkapolitiikka ei ollut metallimiesten mieleen. Tämä näkyi myös osaston toiminnassa, jäsenistön mielenkiinto yhteisiin asioihin ja niiden yhteiseen hoitamiseen laimeni. Ammattiosaston yleisten kokousten osallistujamäärä putosi voimakkaasti.

Hintojen jatkuvien korotusten ja työläisten paineen kasvaessa SAK antoi vuoden 1956 alussa lakkovaroituksen. Suomen järjestäytyneen työväen kolmas yleislakko alkoi 1.päivänä maaliskuuta 1956 klo.6.00. Yleislakko oli metalliteollisuuden, myös metallitehtaan, kohdalla täydellinen. Osaston jäsenille pidettiin säännöllisesti tiedotustilaisuuksia ja lakkovartijat järjestettiin tehtaan porteille työvuorojen vaihtumisajaksi. Työläisten yhteisrintaman edessä työnantajien ja maan hallituksen oli pakko perääntyä 19 lakkopäivän jälkeen. Lakko päättyi ja SAK:n vaatimus 12 markan palkankorotuksista hyväksyttiin.

Yleislakon jälkeen lakkoon osallistunut, mutta sen jälkeen lakon tuominnut sos.dem puolueen ryhmä järjestäytyi ay-liikkeen sisällä. Kahden vuoden kuluttua vuonna 1958 ryhmä otti uuden, ratkaisevat askeleen ay-liikkeen hajottamisessa, perustaen tilapäisen Ammattiliittojen yhteistyöjärjestön.

60-luku, hajaannuksen tilasta tupo-aikaan

60-luvun alussa palkansaajaliikkeen hajaannus levisi myös Porin metallitehtaalle. Hajottajien perustama SAJ:n alainen teräsliiton osasto osoittautui kuitenkin vetovoimaltaan vähäiseksi eikä onnistunut houkuttelemaan metallitehtaan työläisiä laajemmin. 1960-luvun lopulla alkoi työmarkkinajärjestöjen kesken aivan uudentyyppinen sopimuspolitiikka – tulopoliittisten ratkaisujen kausi. Perussisältönä tulopolitiikassa oli, että nimellispalkat korotetaan keskimääräistä työn tuottavuuden nousua vastaavasti ja tämä työnantajien hyväntahtoisuus palkitaan sillä, ettei yhtiöitä rasiteta lisäverotuksella. Kyytimiehenä tässä sopimuspolitiikassa on ollut enemmän tai vähemmän – yleensä vähemmän – pitävä hintasäännöstely. Tulopolitiikka systeeminä edellytti yhtenäistä ja hallinnollisesti keskitettyä ammattiyhdistysliikettä. Ay-liikkeen 50-luvulta lähtöisin oleva hajaannustila päättyi, kun kesäkuussa 1969 pidettiin SAK:n uudelleen järjestäytymiskokous eheyttämisen toteuttamiseksi. Järjestön nimi muutettiin Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestöksi.

70-luku, aktiivisuuden aika ja työsuojelun alkutahdit

Vuodesta 1960 metallitehtaalla oli vaikuttanut kaksi erillistä ammattiosastoa – Metallityöväen liiton ja Teräsliiton osastot. Keskusjärjestöjen ja liittojen eheyttämisprosessi oli esimerkkinä osastoille niiden pyrkiessä yhtenäistämään toimintaansa. Metallitehtaalla eheyttämisprosessi oli tuskallisen hidas. Vasta vuonna 1972 saatiin aikaan eheyttämissopimus kahden osaston välille. Osastot yhdistettiin ja toimintaa jatkettiin yhdessä – mutta entistä voimakkaammassa – osastossa, Metallitehtaan työväen osastossa numero 122. Vuoden 1971 lakko oli Metallin historian laajin työtaistelu. Lakko kesti 7 viikkoa ja jäi historiaan ennennäkemättömän yhtenäisenä.

Vuosiluku 1974 jää työsuojelun historian kirjoihin tärkeänä työsuojelun eteenpäinmenon merkkipaaluna. Sinä vuonna astui voimaan uusi työturvallisuuslaki sekä laki työsuojelun valvonnasta. Lakien perusteella työntekijät saivat valita myös Porin metallitehtaalle työsuojeluvaltuutetut, varavaltuutetut ja työsuojelutoimikunnat.

80-luku, yhteistyön aikaa

80-luku toi suomalaiseen työpaikkakulttuuriin erilaisia osallistumisjärjestelmiä, kuten YT-laki, yhteistoimintasopimus ja hallintoedustukset. Näitä myös metallitehtaan työläiset opettelivat uutterasti käyttämään. Vuonna 1983 Porin tehtaalla sijainnut kuparisten ehkäisykierukoiden valmistus myytiin Leirakselle. 1988 Outokumpu Oyj toteutti pitkään esillä olleen työntekijöiden eläke-etuuksien huonontamisen. Vuonna 1989 Outokummun Porin tehdas yhtiöitettiin ja uuden yhtiön hallitukseen valittiin henkilöstöedustajat ensimmäistä kertaa.

90-luku

90-luvun alussa Outokummun henkilöstölle perustettiin henkilöstörahasto voittopalkkioiden maksamiseksi.

2000-luku, tehtaan pirstaloituminen

Vuoden 2000 alusta aikaisemman yhden työpaikan pirstaloituminen alkoi tehtaan vartiointitoiminnan ulkoistamisella. Samana vuonna kunnossapitopalvelut seurasivat perässä jolloin tehtaan kunnossapitovastuu siirtyi ABB Service Oy:lle. Myöhemmin perässä seurasi myös elektrolyysin myynti Bolidenille. Vuonna 2005 Outokumpu myi Poricopperin pääosan Nordic Capital-nimiselle kansainväliselle pääomasijoitusyritykselle. Tämä jatkoi toimintaa uuden nimen, Luvata Oy, alla. Technologyn pörssilistauksen jälkeen putkitehdas myytin kuparidivisioonan toimivallle johdolle vuonna 2008 ja se toimii nyt nimellä Cupori Oy. Tämän kaupan myötä viimeiset jäljet Outokumpu Oy:n toiminnasta Porissa poistuivat.